Lassilan navetassa hermo lepää. Siellä möllöttää lapinlehmiä tyytyväisen oloisena, kevättä odottaen. (Ne ovat kotieläimiä eikä niitä tarvitse syödä.) Kanat ja kukot pitävät huolen, ettei elo käy liian hiljaiseksi. Ikkunoista loistaa valo, järkkyä on, että näin on vain luomutiloilla. Yleensä navetoissa on pimeää ja ahdasta.
Lehmien hiljainen lempeys on rauhoittavaa. Tekee mieli mennä sekaan päiväunille.
Lehmät luottavat Jukkaan, tulevat heti moikkaamaan. Muut saavat maanitella jonkin aikaa.
Kukotkin ovat kavereita keskenään.
Hän on yrittänyt maistaa puhelintani/kameraani useampaan otteeseen, kaikessa ystävyydessä.
Jussi, Jukka ja Sakari navetan ylisillä, remonttihommaa pukkaa.
Heinän tuoksu on huumaava. Tosin sen jälkeen juotu kuppi matèta maistui heinäpaalilta.
Lassilan tilan harvinaisen vanhat ja suuret puut humisevat tuulessa. Kaupungissa tuulen suhinaa harvemmin huomaa muuten kuin kampauksen muuttumisena.
